Kasa-ammunta on pienen harrastajapiirin hieno kilpailulaji, jonka piiriin varmasti jokainen haluaisi lisää harrastajia. Homma toimii toki tälläkin harrastajamäärällä.
Onko siis syytä huoleen? On varmasti. Ja mielestäni suuri huolen aihe on harrastajajoukossamme olevan hyvin pienen piirin harrastama ilkeämieleinen ja epäurheilijamainen selän takana marmattaminen, vinoilu, itsensä ja omien saavutusten korostaminen samalla muita vähätellen. Tuolla toiminnalla em. ryhmä etsii toisista ja toisten tekemisistä virheitä etsimällä etsien kuitenkin unohtaen omat tekemänsä lukuisat virheet. Lisäksi he unohtavat tai eivät edes huomaa tai tajua, että myös heidän tekemisiään on tarkkailtu ja tarkkaillaan. Näin omasta mielestään aina oikeassa olevien henkilöiden tekemisiin kukaan vain ei ole vaivautunut tai halunnut puuttua sen kummemmin.
Tässä kohtaa arvoisa lukija saattaa ajatella, että mikset Sakke laita nimiä peliin. Niin, siinäpä on kysymys. Nimet voisin laittaa tähän kirjoitukseen helposti ja yksilöidä pitkän listan heidän toimiaan, mutta se ei ainakaan vielä ole tarkoituksenmukaista, koska olen osaltani päättänyt, että koetan saada jaoston toiminnassa hiljalleen myönteistä ja samalla toisia kunnioittavaa kirjoittelua, toimintaa ja asennetta.
Kirjoittelu tällä foorumilla on ollut jo jonkin aikaa hiljaista. Osa aiemmin aktiivisestikin kirjoittaneista on lopettanut kirjoittamisen kokonaan, vaikka voisivat jakaa meille muille monta tietoa ja kokemusta. Eräänä kirjoittelun ja varsinkin vastausten piirteenä on ollut heti mollata ja lyödä ensimmäinen ja ensimmäiset kirjoittajat ja tietysti mielellään korostaa omaa erinomaisuuttaan. Toki aivan vailla totuutta oleva ”tieto” tulee korjata ja niin on pääosin tehtykin. Onpa menty niinkin pitkälle, että on pyydetty poistamaan omat käyttäjätunnukset.
Välikauden puheenjohtajana olen huomannut, että puheenjohtajaan kohdistuu paineita niin jäsenistöltä kuin liitosta. Liitosta saatu palaute on aina asiallista ja ratkaisua hakevaa sekä meidän kilpailulajiamme tukevaa. Ampujien suunnasta tuleva palaute niiltä, jotka uskaltavat ottaa minuun yhteyttä, on ollut asiallista. Sen sijaan selän takana liikkuva keskustelu ei todellakaan ole usein ollut asiallista. Minä kestän ihan kaiken palautteen, myös tuon selän takana ivailun ja täydellisyyden, enkä sen vuoksi jätä hommaa kesken. Mutta olen huomannut, että aiempia jaoston puheenjohtajia on jäänyt pois kesken kauden tai ovat kieltäytyneet jatkamasta puheenjohtajana oman kautensa ollessa päätöksessään. Syynä on ollut mm. tuon pienen, mutta äänekkään, ivailevan, kunnioitusta tuntemattoman epäurheilijamaisen ryhmän välillä jopa törkeä käytös. Tuota epäurheilijamaisuutta ei pidä milloinkaan hyväksyä ja meidän on rohkeasti puututtava moiseen käytökseen.
Itse mietin viime vuoden puolella pitkään, suostunko välikauden puheenjohtajaksi. Mutta olen tyytyväinen, että suostuin ja iloinen, että jaosto näin päätti. Nämä muutamat kuukaudet ovat olleet täyttä työtä liiton suuntaan ja meidän ampujien suuntaan. Yhteyksiä on otettu, siltoja rakennettu, tietoa hankittu ja paljon muuta. Kaikkein tärkeimpänä havaintona tässä on ollut, että hommaa hoidetaan yhdessä, porukalla. Ja sitä tehdään hyvässä hengessä toisia kunnioittaen, keskustellen, rauhallisesti ja rehellisesti omaa mielipidettäkin kertoen. Sitä ei tehdä mattoa toisten alta vetäen.
Onko siis syytä huoleen? On varmasti. Ja mielestäni suuri huolen aihe on harrastajajoukossamme olevan hyvin pienen piirin harrastama ilkeämieleinen ja epäurheilijamainen selän takana marmattaminen, vinoilu, itsensä ja omien saavutusten korostaminen samalla muita vähätellen. Tuolla toiminnalla em. ryhmä etsii toisista ja toisten tekemisistä virheitä etsimällä etsien kuitenkin unohtaen omat tekemänsä lukuisat virheet. Lisäksi he unohtavat tai eivät edes huomaa tai tajua, että myös heidän tekemisiään on tarkkailtu ja tarkkaillaan. Näin omasta mielestään aina oikeassa olevien henkilöiden tekemisiin kukaan vain ei ole vaivautunut tai halunnut puuttua sen kummemmin.
Tässä kohtaa arvoisa lukija saattaa ajatella, että mikset Sakke laita nimiä peliin. Niin, siinäpä on kysymys. Nimet voisin laittaa tähän kirjoitukseen helposti ja yksilöidä pitkän listan heidän toimiaan, mutta se ei ainakaan vielä ole tarkoituksenmukaista, koska olen osaltani päättänyt, että koetan saada jaoston toiminnassa hiljalleen myönteistä ja samalla toisia kunnioittavaa kirjoittelua, toimintaa ja asennetta.
Kirjoittelu tällä foorumilla on ollut jo jonkin aikaa hiljaista. Osa aiemmin aktiivisestikin kirjoittaneista on lopettanut kirjoittamisen kokonaan, vaikka voisivat jakaa meille muille monta tietoa ja kokemusta. Eräänä kirjoittelun ja varsinkin vastausten piirteenä on ollut heti mollata ja lyödä ensimmäinen ja ensimmäiset kirjoittajat ja tietysti mielellään korostaa omaa erinomaisuuttaan. Toki aivan vailla totuutta oleva ”tieto” tulee korjata ja niin on pääosin tehtykin. Onpa menty niinkin pitkälle, että on pyydetty poistamaan omat käyttäjätunnukset.
Välikauden puheenjohtajana olen huomannut, että puheenjohtajaan kohdistuu paineita niin jäsenistöltä kuin liitosta. Liitosta saatu palaute on aina asiallista ja ratkaisua hakevaa sekä meidän kilpailulajiamme tukevaa. Ampujien suunnasta tuleva palaute niiltä, jotka uskaltavat ottaa minuun yhteyttä, on ollut asiallista. Sen sijaan selän takana liikkuva keskustelu ei todellakaan ole usein ollut asiallista. Minä kestän ihan kaiken palautteen, myös tuon selän takana ivailun ja täydellisyyden, enkä sen vuoksi jätä hommaa kesken. Mutta olen huomannut, että aiempia jaoston puheenjohtajia on jäänyt pois kesken kauden tai ovat kieltäytyneet jatkamasta puheenjohtajana oman kautensa ollessa päätöksessään. Syynä on ollut mm. tuon pienen, mutta äänekkään, ivailevan, kunnioitusta tuntemattoman epäurheilijamaisen ryhmän välillä jopa törkeä käytös. Tuota epäurheilijamaisuutta ei pidä milloinkaan hyväksyä ja meidän on rohkeasti puututtava moiseen käytökseen.
Itse mietin viime vuoden puolella pitkään, suostunko välikauden puheenjohtajaksi. Mutta olen tyytyväinen, että suostuin ja iloinen, että jaosto näin päätti. Nämä muutamat kuukaudet ovat olleet täyttä työtä liiton suuntaan ja meidän ampujien suuntaan. Yhteyksiä on otettu, siltoja rakennettu, tietoa hankittu ja paljon muuta. Kaikkein tärkeimpänä havaintona tässä on ollut, että hommaa hoidetaan yhdessä, porukalla. Ja sitä tehdään hyvässä hengessä toisia kunnioittaen, keskustellen, rauhallisesti ja rehellisesti omaa mielipidettäkin kertoen. Sitä ei tehdä mattoa toisten alta vetäen.