Menestyneestä piekkari kasa-ampujasta asesepäksi

[Long Range]

Tony K Harper on HOF pisteidenkin valossa USA.n menestynein pistepiekkari ampuja.Menestyksensä vuodet ampui pääosin Bill Calfeen rakentamilla piekkareilla.
Muutti muutama vuosi sitten "vuoristoon" ja rakensi harrastuksekseen asepajan koneineen.Hänellä myös ampumarata kotipihassa,jossa ampuu lähes päivittäin ja testailee rakentamiaan piekkareita.
Tausta tiedot sepitykseen imetty Calfeelta ja Tonyn piekkarin rakennustaidot "kohahduttivat" piekkari maailmaa kun hänen rakentama piekkari kulkeutui Pedro Serralheirolle.Pedro voitti sillä Maailmanmestaruuden ja ampunut huimia tuloksia.
Asiakkaita Tonylle olisi jonoksi asti,mutta rakentelee vain muutamia piekkareita / vuosi ja pääosin vain testailee asioita koti radallaan.

Kopioin tähän alle Tonyn kirjoituksen kalvaimista ja piipuista.Hommasimme mekin Suomeen noita suorareunaisia 0.2250/0.2255 olakkeettomia Calfee kalvaimia ja niillä on syntynyt käyviä pesiä.
Laitan perään brutaalin google käännöksen.Alan ihmisille tuo aukeaa:

What .22LR Reamer & Barrel?

The reamer: When it boils down to it there is only so many ways to design the reamer and many designs have had success. First you have the leade angle. That can be anything, but today it seems 1.5 to 5 degrees is the range most often used.

I own both, 1.5 and 2.0 degree, and if they weren't marked, I could not tell them apart. Both can work and there may be a time to use one vs the other based on the actual size of the bore of the barrel. Whomever is doing the barrel work will make that decision based on personal experience. If that decision will show up in actual scores is another debate.

Back to design. The .22LR was designed with a tapered case. So, reamers are made for that taper. But there are also straight sided reamers that do not taper, and they are actually more popular today than the original tapered designs.

There are reamers with fixed stops that will only allow the reamer to go so deep and reamers with no stop that will allow the machinist to go to whatever depth he chooses.

There are reamers that use different style cutters. One of which is a spiral cut reamer which I prefer.

Finally, some reamers have fixed pilots and others with live pilots that can be changed to fit different size bores. The most popular are the live pilots.

There is one big problem with the .22 LR cartridge that drives which of the reamer styles are best for the job. That problem is the inconsistence of the round., from round to round, from lot to lot, and from manufacturer to manufacturer. Longer round, longer hole. Can't have fixed stop.

There is also one big problem with the barrels we use. It is the same problem; the bores are not always the same from manufacturer to manufacturer or even from the same manufacturer. Smaller hole, smaller pilot. can't have fixed pilot.

The reamer must be capable of adapting to the actual size of the round and the actual size of the barrel.

The reamer must have live pilots and no stop.

With all this said, the two most popular reamers used are 1.5 -2.0-degree leade, straight sided, reamers with live pilots, and no stop. People that use the 1.5 degree leade tend to use very little engraving on the bullet. The 2.0 degree crowd normally use much more engraving.

A popular thing you hear is "I engrave up to the second driving band." That statement drives me crazy. The person that said it believes he did just what he said. The problem is if he had kept inserting rounds in his chamber, he would have found the rounds vary so much some would engrave up to the second driving band and others would have engrave through the second driving band.

I believe this explains at least partly of why some lots shoot well in certain barrels but not so good in others.

Good news for anyone still reading. I'm going to stop here. Depending on how this is received I'll do barrels later.

Yes, I know I haven't even mentioned boring or grinding chambers.

I'm back. Before going to barrels let me finish up with chambers.

Chambers can be bored, and they can be ground. I have a friend that worked in the machine shop at Westinghouse. He had access to some of the finest machine tools available on the planet. Luckily, he also had an interest in .22LR rimfires. He bored some chambers, and he ground some chambers, his conclusion was, there were little to be gained by using these methods vs using reamers.

I actually watched him bore a chamber and I thought there were too many ways to screw it up for me to do it that way, so I use reamers.

Now on to barrels:

Most of our barrel makers have shown they can produce excellent barrels, winning barrels, but the most popular currently are Shilen, Muller, and Benchmark. There are others such as Lilja, and a host of centerfire barrel makers. But these are the most popular and have to most winning records.

One big controversy about barrels for rimfire is about button rifled vs cut rifle barrels. Cut rifled barrels dominates centerfire but not rimfire. I will not go into the different arguments, but I can ask you to look the current rimfire records and you can see for yourself the barrels that are winning.

Then we have the rifling patterns. The Shilen rachet is considered a minimally invasive pattern (MI). What this means is the rifling does not cut very deep into the bullet or at least not as deep as normally grooved barrel. With the rachet pattern (one side cut at a slant rather than at 90 degrees it is supposed to buck the wind better. The Muller 4 MI is an even more MI rifling pattern and is also said to buck the wind. I'm not going to go into all the different rifling options, or I'll never finish this.

Shooting MI rifling patterns is a little different than shooting the old style 4 groove barrels or the new Muller 8 grooves. Now some will tell me I'm crazy, and I may be, but I shoot nearly every day and have done so for many years. But this is what I think.

A MI barrel will hold point of aim and if the wind gets up just a little but enough to see it on the flags it may continue to hold point of aim. As the wind progresses you will reach a point that the MI can't hold point of aim and the bullet will move with the wind. That break point can be a killer. If you shoot only MI barrels and you learn that point you can do really well, plus if you miss a small change in the wind the MI can save you. But it does take some getting used to.

Non MI barrels are more linear meaning the bullet strike moves with every change in the wind.

These are just my beliefs and may be worth no more than what you paid for them.

In summary, you need a straight sided 1.5 or 2.0 degree leade, live pilot reamer without a stop. If you choose the 2.0 degree, you will want more engraving.

If you choose an MI barrel you may want to stick with MI barrels and not try alternating between MI and normal rifling patterns.

The great thing is you have options.

TKH

 

[Long Range]

Brutaali google käännös:

*MI = Mini Invasive rihlaus.Matalapalkkinen rihlaus,joka tietty tekee lyijyluotiin matalammat urat.

Mikä .22LR kalvain & piippu?

Kalvin: Kun se tiivistyy siihen, on vain niin monia tapoja suunnitella kalvinta ja monet mallit ovat menestyneet. Ensin sinulla on ylimenon kulma. Se voi olla mitä tahansa, mutta nykyään näyttää siltä, että 1,5–5 astetta on useimmin käytetty alue.

Omistan molemmat, 1,5 ja 2,0 astetta, ja jos niitä ei olisi merkitty, en pystyisi erottamaan niitä toisistaan. Molemmat voivat toimia, ja voi olla aikaa käyttää toista toiseen tynnyrin reiän todellisen koon perusteella. Se, joka tekee tynnyritöitä, tekee päätöksen henkilökohtaisen kokemuksen perusteella. Se, näkyykö tämä päätös todellisissa pisteissä, on toinen keskustelu.

Takaisin suunnitteluun. .22LR on suunniteltu kartiomaisella kotelolla. Joten kalvimet on tehty tätä kartiomaista varten. Mutta on myös suorasivuisia kalvikkeita, jotka eivät kapene, ja ne ovat nykyään suositumpia kuin alkuperäiset kartiomaiset mallit.

On kiinteillä pysäytyksillä varustettuja kalvimia, jotka sallivat kalvaimen mennä niin syvälle, ja kalvikkeita, joissa ei ole pysäytystä, joiden avulla koneistaja voi mennä haluamansa syvyyteen.

On kalvijoita, jotka käyttävät eri tyylisiä leikkureita. Yksi niistä on spiraalileikattu avarre, josta pidän parempana.

Lopuksi joissakin kaareissa on kiinteät pilotit ja toisissa elävät pilotit, jotka voidaan vaihtaa erikokoisiin porauksiin. Suosituimmat ovat live-lentäjät.

.22 LR -patruunassa on yksi iso ongelma, joka ohjaa sitä, mikä kalvintyyleistä sopii työhön parhaiten. Tämä ongelma on kierroksen epäjohdonmukaisuus, kierrokselta kierrokselle, erästä erälle ja valmistajalta valmistajalle. Pidempi pyöreä, pidempi reikä. Ei voi olla kiinteää pysäytystä.

Käytössämme on myös yksi suuri ongelma. Se on sama ongelma; piipun reiät eivät ole aina samoja eri valmistajilta tai edes samalta valmistajalta. Pienempi reikä, pienempi pilotti. ei voi olla kiinteää pilottia.

Kalvin on kyettävä sopeutumaan patruunan todelliseen kokoon ja piipun todelliseen kokoon.

Kalvaimessa on oltava jännitteiset ohjaajat, eikä pysähdystä.

Kaiken tämän jälkeen kaksi suosituinta käytettyä kalvinta ovat 1,5 - 2,0 asteen lyijy, suorasivuiset kalvimet, joissa on live-pilotit ja ilman pysähdystä. Ihmiset, jotka käyttävät 1,5 asteen lyijyä, käyttävät yleensä hyvin vähän kaiverruksia luodissa. 2,0 asteen väkijoukko käyttää yleensä paljon enemmän kaiverruksia.

Suosittu asia, jonka kuulet, on "kaiverran toiseen ajokaistaan asti." Tuo lausunto saa minut hulluksi. Henkilö, joka sanoi sen, uskoo tehneensä juuri sen, mitä sanoi. Ongelmana on, että jos hän olisi jatkanut pyörteiden lisäämistä kammioonsa, hän olisi huomannut, että kierrokset vaihtelevat niin paljon, että jotkut kaivertaisivat toiseen ajonauhaan asti ja toiset olisivat kaivertaneet toisen ajonauhan läpi.

Uskon, että tämä selittää ainakin osittain sen, miksi jotkut erät ampuvat hyvin tietyissä tynnyreissä, mutta eivät niin hyvin toisissa.

Hyviä uutisia kaikille vielä lukeville. Lopetan tähän. Riippuen siitä, miten tämä vastaanotetaan, teen tynnyrit myöhemmin.

Kyllä, tiedän, etten ole edes maininnut tylsää tai hiontakammiota.

Olen palannut. Ennen kuin lähden tynnyriin, haluan lopettaa kammiot.

Kammiot voidaan porata ja ne voidaan hioa. Minulla on ystävä, joka työskenteli Westinghousen konepajassa. Hänellä oli pääsy planeetan hienoimpiin työstökoneisiin. Onneksi hän oli kiinnostunut myös .22LR-remmitulesta. Hän tylsäsi joitain kammioita ja hioi joitain kammioita. Hänen päätelmänsä oli, että näillä menetelmillä ei ollut juurikaan saavutettua kalvimien käyttöä.

Katselin itse asiassa hänen kantavan kammiota ja ajattelin, että oli liian monta tapaa vääntää se, jotta voisin tehdä sen sillä tavalla, joten käytän kalvimia.

Nyt tynnyreihin:

Useimmat tynnyrinvalmistajistamme ovat osoittaneet pystyvänsä valmistamaan erinomaisia tynnyreitä, voittavia tynnyreitä, mutta tällä hetkellä suosituimmat ovat Shilen, Muller ja Benchmark. Mukana on muitakin, kuten Lilja ja joukko keskitulipiippujen valmistajia. Mutta nämä ovat suosituimpia, ja niillä on eniten voittoa.

Yksi iso kiista rimfire-piipuista koskee nappikivääriä vs. Leikatut kivääritynnyrit hallitsevat keskitulta, mutta eivät reunatulinta. En mene eri argumentteihin, mutta voin pyytää teitä katsomaan tämänhetkisiä rimfire-ennätyksiä ja näet itse, mitkä tynnyrit ovat voittajia.

Sitten meillä on riffling-kuviot. Shilen-mailaa pidetään minimaalisesti invasiivisena kuviona (MI). Tämä tarkoittaa sitä, että kivääri ei leikkaa kovin syvälle luotiin tai ei ainakaan niin syvälle kuin normaalisti uritettu piippu. Rachet-kuviolla (toinen puoli leikattu vinoon 90 asteen sijaan, sen oletetaan vaimentavan tuulta paremmin. Muller 4 MI on vieläkin enemmän MI-kiivauskuvio ja sen sanotaan myös vastustavan tuulta. En aio). MI -kiväärin kuvioiden ampuminen

on hieman erilaista kuin vanhan tyylin 4-urapiippujen tai uusien Muller 8 -urien ampuminen. Nyt jotkut sanovat minulle, että olen hullu, ja saatan ollakin, mutta ammun melkein joka päivä ja olen tehnyt niin monta vuotta. Mutta näin minä ajattelen.

MI-tynnyri pitää tähtäyksen ja jos tuuli nousee vain vähän, mutta tarpeeksi nähdäkseni sen liput, se voi edelleen pitää tähtäyksensä. Tuulen edetessä saavutat pisteen, jossa MI ei pysty pitämään tähtäystä ja luoti liikkuu tuulen mukana. Tuo taitepiste voi olla tappava. Jos ammut vain MI-tynnyrit ja opit, että voit tehdä todella hyvin, ja jos unohdat pienen tuulenmuutoksen, MI voi pelastaa sinut, mutta se vaatii totuttelua.

Ei-MI-tynnyrit ovat lineaarisempia, mikä tarkoittaa, että luodin isku liikkuu jokaisen tuulen vaihtuessa.

Nämä ovat vain minun uskomuksiani, eivätkä ehkä ole arvokkaampia kuin mitä olet maksanut niistä.

Yhteenvetona voidaan todeta , että tarvitset suorasivuisen 1,5 tai 2,0 asteen lyijykytkimen, live-pilottikalvaimen ilman pysäytystä. Jos valitset 2,0 asteen, haluat enemmän kaiverruksia.

Jos valitset MI-piippujen, sinun kannattaa pysyä MI-piippujen kanssa etkä yritä vaihtaa MI-piippua ja normaaleja riffauskuvioita.

Hienoa, että sinulla on vaihtoehtoja.

TKH

 

[Long Range]

Kehyksistä,iskureista on paljon keskusteltu Piekkaritiimissäkin.Alla Tonyn ajatuksia:

Rimfire ignition has been a major problem forever. It is in the design, but it has only been in the last 5-7 years it received the attention it deserves.

Most high quality rimfire actions were designed for three position shooting or shoulder fired sporting uses.

When rimfire benchrest came along with a game called BR 50 those rifles were what was available and used by most shooters. The custom rimfire actions didn't come along until later. When they finally did, they took two designs the Remmington 37/40X or the Winchester 52. One of the first truly new designs was the Time Precision action. It had adjustable headspace, firing pins north and south, and right bolt left port configuration.

It was known by centerfire shooters that fast lock time while benefitting shoulder fired rifles did little to nothing for benchrest rifles.

When Flash Ebert designed the Turbo he used what is called momentum dependent ignition. Meaning it had a heavy firing pin and a long firing pin travel or fall. Not a short fast strike like found in European made rimfires.

Even today the argument goes on about which is better. It is amusing.

The Hall custom rimfire action was a thing of beauty. It was well machined, and it was smooth as butter, but it simply did not work.

I owned four of them and at least 20 barrels for them and they never came close to shooting like my Time Precision rifles. Tim mentioned Gordon Eck working on the Hall ignition by adding weight to the firing pin to make them better. It did improve them.

Alan Hall has given much to the shooting community, but he never came to grips with spring driven firing pins vs momentum driven firing pins in rimfires.

Firing pin shapes:

A few years ago, maybe 7-8, a guy in New York designed a Crecent shaped firing pin for a turbo action. This pin struck the case and made an indent about twice the size of the chisel shaped pins that had been popular. note: before chisels most firing pins were round like found in centerfires. This wide strike area gave many the impression it would give better, more consistent, ignition if more of the priming compound was struck.

Many hobbyists, and others went to work trying to find the right combination firing pin spring and firing pin fall to drive this wider pin footprint. Many may know Vudoo actions were supplied with crescent shaped pins for a while.

I spent a great deal of time and energy looking for the right combination. I did achieve my goal but I was hand grinding the pins individually.

Di Orio at Turbo now offers his Turbo V 3s only with the crescent shaped pin. Upon special request he will provide a chisel pin. He uses an EDM machine to shape the pin head, so they are very consistent and has designed a special spring to drive the pin with the geometry of his action. I tested one all last year in an Turbo V 3 unlimited rifle and did very well with it and I did no modifications to it once I installed the new parts.

I know everyone wants to ask are they actually better, more accurate, do they provide an advantage. Sorry but you will have to decide that for yourself.

TKH

 

[Long Range]

Ja taas brutaali google käännös:

Pienoiskiväärin sytytys on ollut suuri ongelma ikuisesti. Se on suunnittelussa, mutta se on vain viimeisen 5-7 vuoden aikana saanut ansaitsemansa huomion.

Suurin osa korkealaatuisista piekkari-toiminnoista on suunniteltu kolmiasentoammuntaan tai olkapäältä ampumiseen.

Kun rimfire benchrest tuli yhdessä BR 50 -nimisen pelin kanssa, useimmat ampujat olivat saatavilla ja käyttivät kiväärit. Mukautetut rimfire-toiminnot tulivat käyttöön vasta myöhemmin. Kun he lopulta tekivät, he ottivat kaksi mallia: Remmington 37/40X tai Winchester 52. Yksi ensimmäisistä todella uusista malleista oli Time Precision -toiminto. Siinä oli säädettävä ylätila, iskut klo 6 ja klo 12 sekä oikeanpuoleinen pultti vasemman portin konfiguraatio.

Keskitulen ampujat tiesivät, että nopea lukitusaika samalla kun hyödynsi olkapäätä ammuttavia kiväärejä, ei tehnyt juuri mitään penkkikivääreille.

Kun Flash Ebert suunnitteli Turbon, hän käytti niin kutsuttua liikemäärästä riippuvaa sytytystä. Se tarkoittaa, että siinä oli raskas iskuri ja pitkä iskun matka tai putoaminen. Ei lyhyt nopea lakko, kuten Euroopassa tehdyissä piekkarin kehyksissä.

Vielä nykyäänkin kiistellään kumpi on parempi. Se on huvittavaa.

Hallin mukautettu rimfire-toiminta oli kauneus. Se oli hyvin koneistettu, ja se oli sileä kuin voi, mutta se ei yksinkertaisesti toiminut.

Omistin niitä neljä ja heille ainakin 20 piippua, eivätkä ne koskaan olleet lähelläkään ampumista kuin Time Precision -kivääreilläni. Tim mainitsi Gordon Eckin työskentelevän Hall-sytytyksen parissa lisäämällä painoa iskuriin parantaakseen niitä. Se paransi niitä.

Alan Hall on antanut paljon ampujayhteisölle, mutta hän ei koskaan päässyt ottamaan vastaan jousikäyttöisiä iskunkeppejä vs. vauhtikäyttöisiä ampumakeppejä reunatulissa.

Laukaisukeilan muodot:

Muutama vuosi sitten, ehkä 7-8, eräs kaveri New Yorkista suunnitteli Crecent-muotoisen (kuun muotoinen) keilan turbokäyttöön. Tämä tappi osui koteloon ja teki sisennyksen noin kaksi kertaa suosituista talttamaisista tapeista suuremman. huomautus: ennen talttoja useimmat iskut olivat pyöreitä, kuten keskitulissa. Tämä leveä iskualue antoi monille vaikutelman, että se antaisi paremman, tasaisemman syttymisen, jos enemmän pohjustusmassaa iskeytyisi.

Monet harrastajat ja muut ryhtyivät töihin yrittäessään löytää oikean yhdistelmän iskurijousen ja iskurin putoamisen ohjatakseen tätä leveämpää tapin jalanjälkeä. Monet saattavat tietää, että Vudoo-toiminnot toimitettiin jonkin aikaa puolikuun muotoisilla tapilla.

Käytin paljon aikaa ja energiaa oikean yhdistelmän etsimiseen. Saavutin tavoitteeni, mutta hioin neulat yksitellen käsin.

Turbon Di Orio tarjoaa nyt Turbo V 3 -autonsa vain puolikuun muotoisella tapilla. Erikoispyynnöstä hän toimittaa talttatapin. Hän käyttää EDM-konetta tapin pään muotoilemiseen, joten ne ovat hyvin johdonmukaisia, ja hän on suunnitellut erityisen jousen ohjaamaan tappia hänen toimintansa geometrian mukaisesti. Testasin yhtä koko viime vuoden Turbo V 3 unlimitit -kiväärissä ja pärjäsin sillä erittäin hyvin, enkä tehnyt siihen muutoksia, kun asensin uudet osat.

Tiedän, että kaikki haluavat kysyä, ovatko he todella parempia, tarkempia, tarjoavatko ne etua. Anteeksi, mutta sinun on päätettävä se itse.

TKH

Ps.Pari kuvaa Tonyn sepän pajasta.