Rasioista oli vain muutama tämän vuoden erää, mukana oli varaston kätköistä kaivettuja 2005 vuodelta asti olevia, mutta ei niistä ainakaan minun pyssyyn löytynyt pelastajaa.
Piipun läpi tuli lasketeltua reilat viissataa luotia suht optimaalisissa olosuhteissa. "Kasaan" ei ole ammuttu kuin viisi luotia, tällä haarukoitiin vain lupaavat lotit. Hienosäädössä sitten enemmän laukauksia per lotti, kunhan sellainen löytyy.
Tuossa seulaksi ammutussa liitekuvassa on tulokset, ne eivät kokonaisuudeltaan aukee kuin meikäläiselle, mutta hyvä kun edes itse saan selvää. Tähtäyspisteinä on käytetty keskustaa, ruudun ylä ja alakulmia, renkaan numeroita ja välillä vähän muutakin paikkaa luodin osumapisteen mukaan. Joka välissä ei tullut kiikaria säädeltyä.
Vasemmalla on Lothar Waltherin piipulla roiskaistut, keskellä orkkispiipulla, oikeassa reunassa on muutama Ruåttalaisella 5,5 mm Smooth Twist piipulla pasautettu läjä. ST-piipulla ammuin sekä 16J ja 27j kasoja. Yllättävän kelvollisisa kasoja syntyi niinkin alhaisilla vauhdeilla kuin 170 m/s painavalla 18,1 grainisella JSB Jumbo Heavyllä (ruutu 1.)
Parhaimmilla luodeilla syntyi sellaista 4-5 mm ctc-kasaa, mutta siinä on pari milliä ja rapiat liikaa huippukäyntiin. 27 joulen teholla en testannut, mutta aiemman testin perustella siihen löytyy helpommin suht kelvolisia luoteja.
Piipun lyijyttyminen on suuri tarkkuuteen vaikuttava tekijä, muutamaa luotia testasin siten, että ammuin "likaisella" piipulla ja sitten kohtikää putsatulla piipulla ja kyllä puhdas piippu vei voiton. Erien välillä pitää käydä armoton hinkkaus ja erän aikan pitää suoltaa huopatulppaa piipusta "vähän joka välissä".
Päivän saldona selkes, että millä ei kannata lähteä kisaan, mutta millä kannataa, niin sekin on yhä hakusessa. Pitää löytää piippuja, jotka ulottuu lähemmäs taulua
